Fenderin legenda elää Meksikossa

Soitinrakentaja ja -korjaaja Carlos Carbajal viihtyy parhaiten täyteen ahdatussa kitarapajassaan.

– Olen mieluummin täällä kuin kotonani, Carbajal sanoi. Katosta roikkui puolivalmiita kitaroita ja hyllyköissä lepäsi kitaroiden ja bassojen kauloja. Tuoreen sahanpurun ja lakan tuoksu leijui ilmassa. Työpöydällä odotti vuoroaan meksikolaisen trubaduuritaiteilijan akustinen kitara, johon Carbajal oli veistänyt uuden tallan ruusupuusta.

– Jos tulee vaimoa ikävä, kävelen pihan poikki asunnolle, Carbajal kehaisi ja loi lämpimän katseen Señora Lauraan, joka hoiti kitarapajan rahaliikennettä ja kirjanpitoa. Kitarapajalla viihtyivät myös Meksikon eturivin muusikot ja aloittelevat bändit, jonka soittimia Carbajal huolsi useimmiten odottaessa.

Musiikin alkeet ravintolavaunussa

Carbajal otti puukon ja veisti varmalla otteella akustisen kitaran vanhaa tallaa. Lastut lensivät tarkasti ja vaivattomasti.

– Sekä isä että äiti olivat muusikkoja, tarkkaan ottaen ravintolamuusikoita, mutta heidän työmaansa oli aika erikoinen. He esiintyivät matkustajajunissa ja minä opin musiikin alkeet ravintolavaunuissa, Carbajal muisteli ja irrotti varovasti tallaa kitaran kannesta.

”Ilman näitä käsiä en tietäisi mitä tekisin.”

Meksikon matkustajajunaliikenne oli kuitenkin hiipumassa, jolloin Carbajalin isä alkoi 1960-luvulla huoltaa ja korjata muiden muusikoiden soittimia. Carbajal seurasi isänsä jalanjälkiä, opiskeli soitinrakentamista ja hakeutui töihin Yhdysvaltoihin. Hän pääsi soitinrakentajaksi sähkökitaroita valmistavan Leo Fenderin palvelukseen Kaliforniassa.

Herrasmies nimeltä Leo Fender

Legendaarinen soitinvalmistaja ja keksijä Leo Fender oli muotoillut ja tuonut markkinoille ensimmäiset Telecaster- ja Stratocaster-kitaransa 1950-luvulla. Fenderin sähkökitarat olivat hyvin valmistettuja, niitä oli helppo huoltaa ja olivat siksi erityisesti keikkamuusikoiden suosiossa.

Carbajal muisteli aikaansa Fenderin palveluksessa lämmöllä.

– Leo Fender oli ystävällinen herrasmies, joka kävi tervehtimässä meitä soitinrakentajia tehtaan lattialla. Hän oli sikäli poikkeuksellinen soitinrakentaja, että hän kuunteli ja ymmärsi muusikoita, vaikkei itse soittanut kitaraa. Ja meidän meksikolaisten soitinrakentajien kanssa hän puhui aina espanjaa, Carbajal kertoi.

Fenderin soitinverstaalla Carbajal oppi sähkökitaroiden rakentamisen, joka oli vielä pitkälti käsityötä. Jokaisen kitaran runko sahattiin yksitellen raakamuotoonsa, kaulat hiottiin hiekkapaperilla ja mikrofonit käämittiin käsin. Fender luotti meksikolaiseen käsityötaitoon. Carbajalin mukaan kitaroiden ”amerikkalainen laatu” oli yli 50 prosenttisesti lähtöisin meksikolaisista käsistä.

Käsityötä alusta loppuun

Palattuaan Meksikoon 1970-luvulla Carbajal avasi kitarapajansa kotinsa varastorakennukseen. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen hänen valmistamansa Carbajal-kitarat ja bassot ovat haluttuja meksikolaisten muusikoiden keskuudessa. Aloittelevat ja pidemmällekin ehtineet soitinrakentajat – Yhdysvalloista saakka – ovat hakeutuneet hänen pajalleen oppimaan miten Stratocaster- ja Telecaster-kitaroita rakennetaan käsityönä alusta loppuun.

– Ilman näitä käsiä en tietäisi mitä tekisin, Carbajal vitsaili ja viimeisteli veitsellä ruusupuista tallaa. Kouliintuneet kädet asettelivat tallaa paikoilleen setripuisen kitaran kannelle. Mestarirakentaja Carbajal tunsi arvonsa mutta ei koskaan pröystäillyt. Hänen palkintonsa oli hänen työnsä jälki. Carbajalin käsien ansiosta Fenderin legenda elää Meksikossa.

Jos tykkäsit, pistä jakoon: Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email
René Söderman

Kirjoittaja tutustui Carlos Carbajaliin työskennellessään ja asuessaan México Cityssä.