Täydellisen Thinlinen metsästys, osa 4: täydellinen thinline alkaa hahmottua

”Täydellinen thinline” -projekti on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Eikä vähiten siksi, etten ollut aivan varma millainen kitaran tulisi olla. Toiveet ovatkin hieman muuttuneet matkan varrella. Sähkökitarassa kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja custom-kitaraa tilatessa päätettäviä palikoita oli yllättävän monta. Tähän onneksi auttoi soitinrakentaja Saku Vuoren tietämys, palvelualttius ja kärsivällisyys.

Esitettyäni Sakulle toiveeni kevyestä, hyvin resonoivasta, sävykkäästä ja syliin istuvasta kitarasta, löytyi häneltä ehdotukset käytettävistä puista ja mallista nopeasti. Päältä puoliontoksi jyrsitty runko brasilian seetriä, johon liimattaisiin ohut kansi loimukoivusta. Jyrsintätapa poikkeaa perinteisistä thinline-Telecastereista, jotka on valmistettu jyrsimällä takaapäin puoliontoksi ja lisäämällä erillinen takalevy. Seetri oli minulle tuttua klassisista kitaroista sekä akustisen Martin-kitarani kaulasta. Brasilialainen seetri vaikutti nykyisiä mahonkeja kevyemmältä, oli komean näköistä ja tuoksui hyvälle. Koivu taas oli tuttua A-P Paasosen minulle rakentamasta lap steelistä, jossa on kaunis ja kirkas soundi sekä hyvä sustain. Lisäksi Sakun ehdottama loimukoivu oli todella komea. Joten runkopuut oli valittu.

Kitaran malliksi valikoitui Sakun kehittämä hieman Jazzmasteria muistuttava T.Family -malli, joka oli mielestäni kaunis, persoonallinen ja istui hyvin syliin. Saku hahmotteli tähän tallan, mikkien ja kontrollipotikoiden paikat toiveideni mukaisesti esteettisesti sekä käyttöä ajatellen optimaallisille paikoille.

Kaulan radius sekä nauhojen määrä oli selvillä alusta alkaen, mutta muuten profiili ja tarkemmat speksit hahmottuivat projektin myötä. Kaulapuuksi mietimme seetriä tai vaahteraa, johon tulisi otelauta samaisesta loimukoivusta, kuin bodyn kansikin. Martinissani seetri on kuitenkin osoittautunut aika pehmeäksi kaulapuuksi, saaden keikkailun myötä paljon ärsyttäviä ”lommoja ja vekkejä”. Niinpä kaulapuuksi valikoitui huomattavasti kovempi kanadan vaahtera.

Nauhamateriaaliksi valikoitui Sakun ehdotuksesta ruostumaton teräs, joka on liukkautensa ansiosta miellyttävää bendailla, sekä kestää jopa 10 kertaa pidempään kuin perinteinen nauhamateriaali. Pääsin kokeilemaan Sakun tekemiä vaahterakauloja, jotka tuntuivat niin hyviltä, että nauharemontin sijasta myös vanhaan thinline ”palacasteriini” tuli Sakun tekemä vaahterakaula.

Saku käämii mikrofonit itse, joten specsit voi toivoa tarkemmin kuin tehdasmikeissä. Mikkitoiveet muuttuivat moneen kertaan ennen lopullista päätöstä. Pääsin testaamaan useampiakin Sakun tekemiä mikkejä. Näistä eräs hieman perinteisistä P.A.F.:sta poikkeava humbucker-mikki osoittautui parhaaksi testaamistani tallamikeistä etenkin slide-soittoon. Joten tallamikki oli valittu.

Vielä arvoin etumikin suhteen P-90:n ja humbuckerin välillä. Sakun kehittämän El Kamiina P-90 -mikin soundi miellytti suuresti ja tällainen päätyikin Stratooni keskimikiksi. Tulevaan kitaraan päädyin kuitenkin kaulamikiksi perinteisempään, suhteellisen pienitehoiseen alnico 2 humbuckeriin. Pienenä lisänä toivoin molemmille mikeille omat puolitukset sekä mikkeihin ns. mismatched -kelat. Tällöin volume ei tippuisi niin paljon mikkiä puolittaessa. Käsittääkseni tällainen mikki soi myös hieman kirkkaammin kuin matched -kelat omaava humbucker mikki.

Tallaksi valikoitui mm. Framus Renegade Pro -kitaroissa käytetty ”half bridge”, jossa kielet tulevat bodyn läpi. Tässä tallapalat ovat tukevassa paketissa ”kupin sisällä” ja jokaisen kielen korkeutta sekä intonaatiota voidaan säätää erikseen.

Virittimiksi toivoin vintagetyyppisiä jämäköitä virittimiä. Saku valitsikin Gotohin valmistamat vintagevirittimet, jotka osoittautuivat erittäin hyviksi. Väritoiveita huomioimatta (jotka nekin muuttuivat matkan varrella) jätin kitaran lopullisen ulkoasun Sakun huoleksi. Sovimme että palaan katsomaan projektia kun kaula alkaa olla lopullista muotoa vailla.

Jos tykkäsit, pistä jakoon: Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Email this to someone
email
Saku Rajalin

Aloittanut kitaransoiton 8-vuotiaana opiskellen klassista musiikkia. Sittemmin mieltynyt blues-, rock- ja countrymusiikkiin sekä erityisesti slide-soittoon. Keikkailee satunnaisesti eri kokoonpanojen kanssa.