Täydellisen Thinlinen metsästys, osa 5: metsästys on päättynyt, vai onko?

Sain thinline custom-kitarani noin 3 kuukautta sitten ja nyt alkuhuuman jälkeen olen valmis kirjoittamaan kitarasta ”realistisemmin”. On aika tutkailla sainko toiveideni mukaisen ajattoman, monipuolisen ja kevyen kitaran, josta löytyy pienitehoiset vintage-henkiset humbuckerit toimivilla puolituksilla sekä optimaallisille paikoille sijoitetuilla kontrollipotikoilla.

Kitara sai nimekseen Borderline ja se on osa Saku Vuoren muotoilemaa T.Family -mallistoa. Borderline nimi kuvaa kitaraa moninkin tavoin. Ensinnäkin Borderline on sanaleikki sukunimestäni (Rajalin) sekä Thinlinesta, mutta se myös kuvaa hyvin kitaraa kokonaisuudessaan. Kitara jyrsintätavaltaan jotain full routen ja half routen välistä sekä yhdistelmä Telecaster Thinlinea, Jazzmasteria, Gibsonia sekä Mosritea. Eli todellakin ”rajatapaus”. Simppeli, ajaton ja persoonallinen ulkoasu pitää kuitenkin sisällään monia tarkkaan mietittyjä ominaisuuksia. Tarkemmat ”specsit” kitarasta löytyvät jutun lopusta.

Soitinrakentaja Saku Vuori toi kitaran minulle suoraan treeneihin. Laukun avattuani totesin kitaran olevan ulkonäöltään komeampi kuin olin osannut toivoa. Loimukoivukansi on todella näyttävä ja loimujen kuviot ovat mielestäni paljon kauniimmat ja persoonallisemmat kuin AAA-loimuvaahterakansien kuviot. Väritoiveeksi olin laittanut Sakulle referenssikuvan 50-luvun Jaakko Noso -kitarasta, jossa oli kaunis ruskea burst-väritys. Loimukoivukannen 2-burst -sävy tuo hyvin loimukuviot esiin ja istuu todella kauniisti samaisesta loimukoivusta tehtyyn otelautaan sekä ruskeaksi värjättyyn brasilian seetri -bodyyn. Kannen ympäri kiertävä ”koivubindaus” ja bodyn ”Mosrite-reunus” antavat bodylle 3-ulotteisen vaikutelman.

Otettuani kitaran syliin, tuntui se heti omalta. Kaula istuu täydellisesti käteeni, joka onkin custom-valmisteisen kitaran parhaita puolia. Kaulan profiilia ei ole kopioitu suoraan mistään kitarasta, vaan se on eräänlainen ”kombinaatio” Stratocasterini ja Telecasterini kauloista. Kävinkin tunnustelemassa kaulaa muutamaankin otteeseen ennen lopullista ”silausta”. Kaulan takaa soittoalueelta on jätetty lakka pois ja korvattu Tru-Oililla. Tämän ansiosta kaula on liukas, eikä tunnu käden hikoillessakaan nihkeältä. Eteenkin slideputkella soittaessa tämä on tärkeää. Nauhat ovat ruostumatonta terästä ja ovat todella liukkaat. Tämän ansiosta kitara on helppo bendailla paksummillakin kielillä ja nauhat kestävät huomattavasti perinteisiä nauhoja pidempään. Myös nauhojen päät on viimestelty toiveiden mukaisesti suhteellisen ”pystyyn”, jottei kielet lipsuisi otelaudan ylitse. Nauhatyö on todella hienoa. Kitara oli saadessa niin hyvässä trimmissä, ettei sille ole edelleenkään tehty muuta kuin nostettu mikrofoneja hieman lähemmäs kieliä. Gotohin vintage-tyyliset virittimet toimivat moiteettomasti ja kitaran saa hyvään vireeseen ja se myös pitää vireen hyvin.

Kitaran akustinen sointi on kirkas, sävykäs ja voimakas. Tämä paljastaa kitaran Thinlineksi, vaikkei kannessa olekaan f-aukkoa. Body resonoi hyvin ja ääni syttyy nopeasti. Vaikka kitaran aukkojen jyrsintä pudotti painoa 0,6 kg, ovat Telecaster Thinlineni sekä suosaarnia oleva Telecaster Thinline ’72 0,3 kg kevyempiä (3,3 kg). Paino (3,6 kg) selittyy bodyn koolla joka on 50 mm pidempi, 30 mm leveämpi sekä 5 mm paksumpi kuin Telecaster Thinlineni. Kitara on kuitenkin 0,2 kg kevyempi kuin ES-335 tyyppinen Ibanez (3,8 kg). Uskon että bodyn koko luo sointiin oman sävynsä, joka on Telecaster Thinlinea kauniimpi sekä sustainiltaan parempi. Puuta on, mutta toisaalta myös ontot ”kaikutilat” ovat Telecaster Thinlinea suuremmat. Kitaran painopiste on hyvässä balanssissa. Se istuu hihnan kanssa hyvin, eikä kaadu ”keulalleen” kuten kaulapainoinen Telecaster Thinlineni. Hyvään soittoasentoon auttaa hihnatappien kunnolla suunnitellut paikat. Taempi hihnatappi onkin ”ylempänä” kuin Telecastereissa yms. kitaroissa perinteisesti. Myös jakki on sijoitettu Telecastereita ja Les Pauleja järkevämmin. Kulmaplugilla piuhan saa kulkemaan tyylikkästi hihnatapin takaa, eikä piuha ota sohvalla soitellessakaan istuimeen kiinni rikkoen plugia.

Kontrollipotikoiden ja mikkivalitsimen paikat on mietitty tarkasti. Niihin ylettyy helposti, mutta ne eivät ole tielläkään. Mikkien kytkentä on Sakun kehittämä ja poikkeaa perinteisestä ”50`- sekä modern kytkennöistä”. Potikat toimivat todella pehmeästi ja volumepotikoita kääntäessä volume tippuu hitaasti soundin menemättä tukkoon. Tämä auttaa eteenkin mikkikytkin keskiasennossa säätämään mikkien suhdetta tarkemmin. 3-asentoinen mikkivalitsin on sijoitettu Jazzmaster-tyylisesti, joka on mielestäni tälle optimaallisin paikka.

Sakun suunnittelemat ja tekemät humbuckerit sopivat kitaraan hyvin. Nämä ovat todelliset ”low output” -humbuckerit, ulostulon ollessa singlecoilien luokkaa. Mikit eivät silti ole riipivän kirkkaat kuten jotkin testaamani pienitehoiset humbuckerit, vaan niistä löytyy mukavasti myös keskialuetta. Alnico-II etumikin (7.2 kohm) soundi on todella blues ja alnico-V tallamikistä (8.1 kohm) löytyy singlecoilmaista erottelevuutta sekä hieman telecasterin tallamikkiä muistuttavaa ”punchya”. Molemmille mikeille löytyy omat puolitukset ”push/pull”-toimisista tone-potikoista. Mikeissä on ns. ”mismatched”-kelat pääkelojen ollessa hieman voimakkaammat. Tämän ansiosta volume ei puolittaessa tipu aivan yhtä paljon kuin ns. ”matched”-kelaisilla humbuckereilla. Tallamikin puolitettu soundi onkin paras testaamistani puolitetuista humbuckereista. Kaikkiaan soundipaletti on todella laaja ja mikit toimivat hyvin myös overdrivien ja fuzzien kanssa, joka ei humbuckereilla ole itsestäänselvyys.

No, löytyikö täydellinen Thinline-sähkökitara? Kyllä! Kohdallani se vaati custom-kitaran teettämistä ja rakentajaksi valikoitui osittain sattumien kautta soitinrakentaja ja -korjaaja Saku Vuori. Minulla ei ollut antaa mitään tarkkoja ”specksejä” soitinta varten, vaan suunnittelu tapahtui yhteistyössä Sakun kanssa. Vaikka messenger ja tekstiviestit olivat tärkeimmät kommunikointi ja kuvien vaihtotavat, oli minulle tärkeää että soitinrakentaja löytyi läheltä. Näin pääsin osallistumaan aktiivisesti suunnitteluun sekä seuraamaan kitaran valmistumista myös ”livenä”. Olisi ollut vaikeaa/mahdotonta käydä esim. tunnustelemassa kaulaa tai suunnittelemassa kontrollipotikoiden paikkoja jos rakentaja olisi ollut toisella puolella maailmaa. Soitinrakentajalla on suuri vastuu soittimen onnistumisen kannalta, kun kitaranrakennuksesta ymmärtämätön soittaja esittää mitä kummallisimpia toiveita. Sakun taitotieto, kärsivällisyys ja palvelualttius mahdollistikin täydellisen Thinlinen syntymisen. Samalla opin paljon kitaroista, niiden soundiin ja soitettavuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä kitaranrakennuksesta. Suuri kiitos Saku Vuori! Kiitokset myös kitaristiystävilleni soittimienne lainaamisesta sekä hyvistä vinkeistä jotka auttoivat suunnittelussa.

Julkaisemme vielä yhden artikkelin, jossa esittelemme video- ja ääninäytteitä kitarasta.

Jos tykkäsit, pistä jakoon: Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Email this to someone
email
Saku Rajalin

Aloittanut kitaransoiton 8-vuotiaana opiskellen klassista musiikkia. Sittemmin mieltynyt blues-, rock- ja countrymusiikkiin sekä erityisesti slide-soittoon. Keikkailee satunnaisesti eri kokoonpanojen kanssa.