Täydellisen Thinlinen metsästys

Thinline-kitaroista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä Fenderin 1968 julkaisemaa puoliakustista Telecaster-mallia. Perinteisesti nämä on toteutettu kaivertamalla body takaapäin ontoksi, jättäen bodyn keskelle läpi menevä ns. sustainpalkki ja tekemällä erillinen takalevy. Tämä konsepti alkoi kiehtoa minua muutama vuosi sitten, kun A-P Paasonen pelasti liian ohueksi hiomani Telecasterin saarnibodyn jyrsimällä sen Thinlinen piirustusten mukaan ja tekemällä siihen mahonkipohjan. Kitara kuulostaa edelleen teleltä, mutta siinä on omanlainen, ilmavampi ja isompi sointi kuin muissa soittamissani Telecastereissa.

Jonkin aikaa sitten aloin miettiä kovassa käytössä olevan Thinline-”palateleni” rinnalle jotain toisenlaista Thinline-kitaraa. Eräänä iltana keikan jälkeen juttelimme basistimme, soitinrakentaja ja -korjaaja Saku Vuoren kanssa jälleen kerran kitaroista ja puhe siirtyi Telecaster Thinlineen. Sakulta löytyi Thinlinen piirustukset, mutta hän ei ollut aiemmin rakentanut sellaista. Niinpä syntyi ajatus rakentaa ”täydellinen Thinline”. Monien ideoiden ja vaatimusten jälkeen asia jäi muhimaan, kunnes eräänä iltana en saanut nukuttua idean pyöriessä päässäni. Niinpä päätin ryhtyä tutkimaan konseptia tarkemmin. Mikä oikeastaan on Thinline-kitara? Mikä on sen historia? Onko Thinline jotenkin solid body -kitaraa parempi? Onko näiden akustisessa ja vahvistetussa soundissa eroa? Ja ennen kaikkea, millainen olisi ”täydellinen Thinline-kitara”?

Eräänä iltana en saanut nukuttua idean pyöriessä päässäni.

Löytääkseni vastauksia päätin kysellä mielipiteitä konseptista tutuilta soittajilta ja Facebookin Soitinten kuningas -ryhmästä. Hain muutamia Thinline- ja semi-hollow -kitaroita lainaan ja kävin kokeilemassa kasan tällaisia paikallisessa soitinliikkeessä. Ymmärtääkseni paremmin thinlinen historiaa otin yhteyttä asian tiimoilta myös pitkän linjan muusikkoon ja musiikkitoimittajaan, Martin Berkaan. Hän lupasikin ystävällisesti kirjoittaa pienen historiikin thinlineista, joka julkaistaan seuraavassa artikkelissa.

Palataan asiaan piakkoin ainakin hieman viisaampina. Tässä artikkelisarjassa käsitellään Thinlinen historiaa, muilta soittajilta saamiani mielipiteitä Thinlineista, eroja testaamissani kitaroissa, niiden parhaita puolia sekä tulevan kitara suunnittelua ja toteutusta muutaman julkaisun verran. Lopuksi julkaistaan ”lopputulos”, jonka on lupautunut muutama kitaristi testaamaan sekä kommentoimaan.

Jos tykkäsit, pistä jakoon: Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email
Saku Rajalin

Aloittanut kitaransoiton 8-vuotiaana opiskellen klassista musiikkia. Sittemmin mieltynyt blues-, rock- ja countrymusiikkiin sekä erityisesti slide-soittoon. Keikkailee satunnaisesti eri kokoonpanojen kanssa.