Tallan taonta: näin syntyi ”talla kuten haluat”

Personoitava talla

Tähän asti on ollut olemassa kahdenlaisia talloja, kiinteitä ja ns. vibratalloja. Nyt on syntynyt kolmas tallatyyppi, personoitava talla.

Kitarassahan pitää olla talla, ja niitä on siis ollut kahta päätyyppiä, kiinteitä ja vibratalloja. Kiinteissä talloissa ei ole mitään soiton aikana käytettäviä toimintoja, kunhan kiinnittävät kielet kitaran bodyyn. Vibratalloissa taas on ainakin kieliä löysentävä ja yleensä myös kieliä kiristävä toiminto, mutta tietyn malliset vibratallatkin ovat keskenään samanlaisia eli nekään eivät tarjoa mahdollisuutta soundin personointiin.

Tämä on tarina siitä, miten syntyi kitaran talla, joka muun muassa:

  • Antaa soittajan valita, mitä kullekin kielelle tapahtuu kampea käytettäessä eli mahdollistaa soittimen ja soundin personoinnin. Ääripäät ovat se, ettei kielelle tapahdu mitään eli sävelkorkeus ei muutu ollenkaan, ja se, että kammen ala-asennossa kieli menee aivan löysäksi ja kammen yläasennossa sen sävelkorkeus nousee viisi puolisävelaskelta. Kunkin kielen toimintaprofiili voidaan valita näissä puitteissa ja kaikki kombinaatiot ovat mahdollisia.
  • Voi sen ansiosta tarjota saman efektin kuin mikä tahansa markkinoilla oleva talla – kiinteä, Bigsby, Floyd Rose, Transtrem, B-bender… – mutta myös melkein minkä tahansa muun ja uudenlaisen efektin.
  • On niin kevyt käyttää, että kampikädellä voi tehdä mukavasti muutakin kuin kammeta – ja siksi on myös helppoa hallita kammen käytön aikaansaamaa efektiä tarkasti.
  • On yhtä stabiili kuin kiinteä talla eli ei tule perässä otelaudalla bendailtaessa eikä käden pitäminen tallan päällä vaikuta vireeseen mitenkään. Virittäminen, kielten ja vireen vaihto on helppoa ja nopeaa – ja myös kuutoskielen E/D-vaihtaja toimii ihan oikeasti.
  • Näyttää hyvältä kitarassa kuin kitarassa.

Takojan taustaa

Tällaisella sivustolla suurimmaksi puutteekseni lasketaan varmastikin se, että en osaa soittaa kitaraa tai mitään muutakaan instrumenttia. Lapsena olisi kyllä ollut soittotunteja tarjolla, mutta erilaisten värkkien ja vehkeiden kanssa puuhastelu ja rakentelu vei voiton – ja niissä on mielenkiintoni ollutkin sitten ns. pienestä pitäen. Täytyy silti myöntää, että aika ajoin harmittaa, kun en tullut minkäänlaista musisointia opetelleeksi.

Kitaran tallaa koskevat ideat arvioin päiväsaikaisten puuhastelujen arvoisiksi.

Se hyöty kiinnostuksen kohteista ja ehkä jonkinlaisista lahjoista ja taipumuksista on ollut, että olen keksinyt kaikenlaista, sekä töihini että muihin elämänalueisiin liittyen. Kun eteen tulee tarve, tuli se sitten muiden ihmisten tai omien havaintojen kautta, niin aika usein siihen alkaa aamuöisten pohdintojen seurauksena syntyä ratkaisu tai pari – ja joskus ne ovat sen arvoisia, että niiden parissa kannattaa alkaa puuhastella päiväsaikaankin.

Ajatusten alkulähteet

Keskimmäinen kolmesta lapsestamme aloitti kitaratunnit 13-vuotiaana eli viitisen vuotta sitten. Hän otti harrastuksensa aika vakavasti ja edistymisen myötä sekä häneltä että opettajalta alkoi tulla vihjeitä siitä, että yhdellä kitaralla ei oikein pärjätä vaan pitäisi hankkia myös kiinteätallainen soitin – ja hankittiinhan se ja sitten vielä pari muutakin.

Oman ymmärrykseni parantamiseksi päädyin kirjaan John Backus: The Acoustical Foundations of Music.

Minua tietenkin alkoivat kiinnostaa kitaroiden erilaiset mekaaniset ratkaisut ja niiden vaikutus kitaroiden soittamiseen ja soundiin. Aivan aluksi pohditutti se, että tarvitaanko normaalit virittimet kitaran lavassa, vaikka kitarassa on Floyd Rose -tyyppinen talla, jossa on hienovirittimet. Kokeellinen selvittely johti pian siihen lopputulokseen, että varsinkin ohuempia kieliä pitää vireeseen saattamiseksi venyttää niin paljon, ettei hienovirittimien toiminta-alue riitä alkuunkaan, ja niin unohdin kitarat hetkeksi. Pian minua alkoi kuitenkin askarruttaa se, että eikös tällöin tavanomainen vibratalla, jossa kaikkia kieliä kiristetään tai löysennetään sama matka, vaikuttaa todella eri tavalla eri kieliin. Pikakokeet kitaroilla osoittivat, että juuri näin asia tietenkin on, ja niinpä aloin sitten miettiä mekanismia, joka korjaisi tämän puutteen – ja samalla pohdiskelin, mitä muita juttuja voisi tavoitella samalla rupeamalla. Aika pian muiksi jutuiksi valikoitui se, että uudenlainen talla saisi itse asiassa sallia kullekin kielelle vapaasti valittavan, toisista riippumattoman toimintaprofiilin, ja se, että tallassa yhdistyisivät kiinteän ja vibratallan edut – samalla kitaralla voisi soittaa kaikenlaisia musiikkityylejä ilman kompromisseja.

Usein ei ole suoranaisesti haitaksi ymmärtää asioiden ja ilmiöiden teoreettista perustaa, ja oman ymmärrykseni parantamiseksi päädyin kirjaan John Backus: The Acoustical Foundations of Music. Tätä uskaltaa suositella sille, joka tuntee halua perehtyä soittimensa toiminnan peruteisiin – minkä on äänen takana ja miksi soitin on kehittynyt nykyisen kaltaiseksi. Kun sitä lueskelee ajatuksella, niin keksii esim. sen, miksi kitaran kielisetti on sellainen kuin on.

Mietteistä malliksi, puumallista protoiksi

Useiden aamuöisten pohdintasessioiden jälkeen hahmottui mekanismi, josta tein puisen 2:1 ”suuroismallin” – puusta kun on vaikea tehdä pieniä osia ja niiden toimivia kokoonpanoja.

Suuroismalli näyttää tältä:

Personoitavan tallan puumalli

Kaksikielinen – tai pikemminkin kuminauhainen – suuroismalli konkretisoi sen, miten kullekin kielelle saadaan vapaasti valittava toimintaprofiili ja miten saadaan yhdistettyä kiinteän ja vibratallan edut.

Malli oli ilmeisesti vakuuttava, koska seuraavaksi Keksintösäätiön – joka ei valitettavasti enää toimi – protopajalla tehtiin ensimmäinen metallinen prototyyppi. Metallisen rakenteen ansiosta tallasta tuli täysin toimintakuntoinen eli se voitiin asentaa soittimeen ja soittaa sitä ihan oikeiden kitarankielten kanssa.

Ensimmäinen prototyyppi näytti tältä:

Personoitavan tallan 1. prototyyppi

Prototyyppitalla toimi varsin hyvin, mutta kuten kuvastakin taitaa näkyä, kammen ylösvetämisellä oli taipumus katkaista ykköskieli – sopivan venytyksen rajoja etsittiin vielä myöhemmissäkin vaiheissa, mutta lopulta nekin löytyivät.

Ensimmäinen prototyyppi nosti esiin yhden ilmeisen kehitystarpeen – siinä oli tavanomainen vastajousi, aivan kuten kaikissa kaupallisissa talloissa, ja sen takia sama ongelma: kammen käyttö oli todella raskasta varsinkin kohti ääriasentoja mentäessä. Kun asiaa miettii, niin selitys on yksinkertainen – tallan keskiasennossa kielten ja vastajousen vetovoimat kumoavat toisensa, mutta kun kampea vedetään ylöspäin, kiristyvien kielien vetovoima kasvaa huomattavasti samalla kun löystyvän vastajousen vetovoima romahtaa ja voimien iso erotus jää kammella aikaansaatavaksi – ja kampea alaspäin painettaessa löystyvien kielien vetovoima romahtaa samalla kun kiristyvän vastajousen vetovoima kasvaa huomattavasti ja taas voimien iso erotus jää kammella aikaansaatavaksi – ja niin kampi on raskas käyttää.

Taas oli tarvetta aamuöisille mietintäsessioille ja niitä tarvittiinkin useampia ennen kuin syntyi sinänsä yksinkertainen ratkaisu, jolla vastajousen aikaansaama voima saatiin kasvamaan, vaikka itse jousi löystyi, ja pienenemään, vaikka itse jousi kiristyi. Tällainen ratkaisu päätettiin toteuttaa, ja koska ensimmäisessä prototyypissä oli vähän puutteita tallassa ja paljon puutteita itse soittimessa, tehtiin samalla toinen prototyyppi, joka näyttää tältä – tämä on edelleen olemassa ja ihan soittokunnossa:

Personoitavan tallan 2. prototyyppi

Toisessa prototyypissä toteutettu vastajousiratkaisu tuotti oikeiden asetusten löydyttyä toivotun lopputuloksen eli kammen käyttö on nyt erittäin kevyttä. Kokeiluissa oli sellaisiakin vaiheita, joissa talla ei palautunut keskiasentoon ollenkaan vaan jäi jotakuinkin siihen, mihin sen jätti, mutta lopulta löytyi piste, jossa kammen käyttö on niin kevyttä, että kampikädellä voi tehdä muutakin kuin kammeta, ja samalla on helppo hallita tarkasti kammen aikaansaamia soundin muutoksia.

Tässä toisessa prototyypissä toteutettiin myös kuutoskielen E/D-vaihtaja modifioidulla EVH DTunalla ja varmennettiin se, että vireen vaihto todellakin toimii oikein eli ei aiheuta muutoksia muiden kielten vireeseen.

Toinen prototyyppi alkoi jo muistuttaa oikeaa instrumenttia ja sitä kierrätettiinkin jo joillakin kitaristeilla ja kitaranrakentajilla kokeiltavana ja kommentoitavana. Palaute oli sen verran positiivista ja innostunutta, että tallan kehittämistä päätettiin jatkaa palautteen osoittamaan suuntaan.

Designtallat ja demokitarat

Toisen prototyypin perusteella saatu palaute ohjasi parantamaan ennen kaikkea tuotteen ulkonäköä ja jossakin määrin käytettävyyttä.

Tallojen ympärille rakentui kaksi tarkoituksellakin aika erilaista kitaraa.

Tässä vaiheessa ostin konsulttipäiviä toimistolta, joka on erikoistunut muotoiluun ja tuotekehitykseen, ja sieltä saatiin useampiakin ehdotuksia siitä, miltä talla voisi näyttää. Jotta voisin edetä osoitettuun suuntaan, ostin ja opettelin 3d-suunnitteluohjelman, ja tässä onkin oikeastaan suurin taiteellinen panokseni tähän hankkeeseen: tällaisella ohjelmalla työskentely on kuin kuvanveistoa – ensin otetaan riittävän iso ”möykky” ja sitten ”veistetään” siitä materiaalia pois kunnes jäljellä on halutun mallinen kappale – virtuaalisesti siis, tietokoneen ruudulla. Lopputulos on jonkinlainen synteesi konsulttitoimiston tekemistä hahmotelmista ja muidenkin mielestä melkoinen edistysaskel toisen prototyypin ”kaiken peittävään” tallaan verrattuna.

Kun tallan kaikki osat oli edellä kuvatulla tavalla mallinnettu, ostin osia niin, että sain koottua kaksi tallaa. Olin jo tässä vaiheessa sopinut yhteistyöstä pätevän kitaranrakentajan kanssa, ja niinpä tallojen ympärille rakentui kaksi tarkoituksellakin aika erilaista kitaraa.

Uusien kitaroiden myötä paneuduin perinpohjaisesti siihen, miten pitkälle kieliä voidaan venyttää niin, että niitä voi vielä soittaa. Prototyyppien kanssa tuli jo selväksi se, että haaste on nimenomaisesti ykköskielessä – prototyypeissä sitä venytettiin kammen yläasennossa niin, että se ei ollut kuin juuri ja juuri katseenkestävä, soittamista se ei juurikaan sietänyt. Erinäisten kokeiden ja mittausten tuloksena päädyin siihen, että ykköskieli tuntuu sietävän venytystä viisi puolisävelaskelta – tai tarkemmin sanottuna sen voi venyttää A:han (440 Hz) niin että sitä voi vielä vähän soittaakin, ja tämä on viisi puolisävelaskelta ylöspäin perusvireestä E (329,63 Hz).

Asioiden tutkimiseksi rakensin tällaisen ”kielilaboratorion”:

Laite kitaran kielten testaamiseen

Toinen uuden tallan ympärille rakennetuista kitaroista on vähän Fender Jaguarin mallinen. Siinä on iso ja painavasta puusta tehty body ja Flaxwoodin kaula ja lopputulos on siksi painavan puoleinen. Mikit ovat Lollarin soapboxit ja elektroniikka muutenkin perinteinen. Pääkäyttäjän toiveiden mukaisesti tallan toiminta on sellainen, että kaikkien kielten sävelkorkeus nousee viisi puolisävelaskelta ylös ja menee samassa suhteessa alas eli kielet eivät mene aivan löysäksi.

Demokitara "Jaguar"

Toinen kitaroista on sitten enemmän ns. tiluttelukeppi. Siinä on hiilikuitulatoilla jäykistetty neckthrough -rakenne ja pieni kevyestä puusta tehty body, joten lopputulos on aika kevyt. Mikki on Seymour Duncanin aktiivinen Blackouts ja ainoa potikka on vola. Tässäkin tallassa kaikkien kielten sävelkorkeus nousee viisi puolisävelaskelta, mutta toisessa ääriasennossa kaikki kielet menevät aivan löysiksi, mikä tarjoaa ihan omanlaisia efektejä. Tässä tallassa on myös hienosti toimiva E/D-vaihtaja kuutoskielelle.

Demokitara "Mortar"

Tästä tulevaisuuteen

Jokainen soittaja voi saada juuri toiveidensa mukaisen tallatoiminnon.

Jos demokitaroita olisi enemmän, yksi saisi olla sellainen, että kaikki kielet kiristyvät ja löystyvät saman matkan kuten esimerkiksi Floyd Rosessa. Yksi taas saisi olla sellainen, että vaikkapa viitos- ja kuutoskielen sävelkorkeus ei muuttuisi ollenkaan vaan ne toimisivat koko ajan vakiovireisinä ”säestyskielinä”, ohuemmat kielet taas menisivät neljä tai viisi puolisävelaskelta ylös ja samassa suhteessa alas. Tässä vaiheessa kitaroita ei kuitenkaan ole vielä kahta enempää ja on tärkeää pitää ne pääkäyttäjien toivomusten mukaisina, jotta talla saataisiin myös kestotestattua.

Se oleellisin juttu tässä saattaa olla se, että jokainen soittaja voi saada juuri toiveidensa mukaisen tallatoiminnon. Tallan avulla voi rakentaa persoonallista soundia, ja vaikka olisi kaksi aivan samanlaista kitaraa, ne voivat tuottaa aivan omanlaisensa soundin.

Koesoitoissa ja esittelyissä on saatu vinkkejä siitä, millaisia ominaisuuksia tallaan voisi vielä lisätä, ja niihinkin on jo ideoitu toteutustapoja. Voi olla, että ne myös toteutetaan jossakin vaiheessa, jos ja kun talloja tehdään lisää.

Olisi varmaan aika saada jokin yhteisö mukaan viemään tallaa eteenpäin. Osallistu keskusteluun Facebookin Soitinten kuningas -ryhmässä!

Jos tykkäsit, pistä jakoon: Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Email this to someone
email
Tom Marttila

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen - paitsi insinööri... Kuuntelen sähkökitarapainotteista musiikkia ja ratkon teknisiä ongelmia ja haasteita.