UIT:n kitarapultissa

Teatterihommat. Niitä on monen sorttisia hienoista laitosspektaaleista laiturinnokassa esitettäviin kesäkimaroihin, ja vaikka mihin siltä väliltä. Mua on melkein kymmenen vuoden ajan keväisin työllistänyt UIT:n kevätrevyy, joka muutaman harhavuoden jälkeen palasi vuosi sitten Lintsin Peacockiin.

Kitarapultin setuppi on erilainen joka vuosi. Tänä vuonna on sikäli iisiä, että esim. banjo ja maniska pysyy kotona. Näillä mennään tänä vuonna.

Mahtavaa vastapainoa keikkahommille, sekä suuri etuoikeus päästä näkemään läheltä kovien tanssijoiden ja näyttelijöiden tekemistä.

Akkarina Martin D28 vuosituhannen vaihteesta. Suoraan Bossin tunerin ja Radialin boxin kautta linjaan.

Sähkis on Fenderin Japani-Strato 80-luvulta, johon vaihdoin pari vuotta sitten Duncanin YJM-setin. Normioloissa erittäin hyvin toimiva ja häiriötön, tällä kertaa tosin pultin vieressä liikkuvat valot antaa pientä pirinää. Speduosasto on ihan perinteisiä purkkeja peräkkäin ja siitä vaffariin, joka on tällä kertaa Bluetone BlackPrince Reverb. (Ensimmäinen muuten laatuaan.) Mahtava peli! Pieni, äänekäs, hienosoundinen ja kevyt kantaa.

Kuuntelu hoidetaan luureilla, ja joka ukolla (9 soittajaa) on mahdollisuus muokata se mieleisekseen Rolandin M-48 luurimikserillä. Erittäin hyvä peli, joka tarvittaessa tarjoaa mahiksen esim. biisikohtaisiin asetuksiin muistipaikkojen kautta. Paul Gilbertin bändi hoiti samanlaisilla vehkeillä kuuntelunsa pari vuotta sitten Nosturissa, ja ovat ilmeisesti muotoutuneet jonkinlaiseksi standardiksi montuissa.

Tää proggis on hyvin erilainen verrattuna esim. laitosteattereiden musiikkituotantoihin. Treeniaika on yleensä hyvin lyhyt, ja bändin osalta suuri osa treeniajasta kuluu muuhun kuin soittamiseen. Kuvioon kuuluu, että bändi näkyy lavalla sekä omassa numerossaan että osana ensembleä. Myös stemmoja lauletaan paljon, joko pultista tai verhon takaa, riippuen siitä, onko esim. vaatteiden vaihto samaan aikaan.

Bändinumeron musa käydään yleensä äänittämässä yhtenä päivänä Finnvoxilla, ja Risto tekee miksauksen seuraavaksi päiväksi. Tänä vuonna ekaa kertaa narutettiin myös kitaroita klikkiraidalle, joka on käytössä parissa biisissä.

Tää on mahtavaa vastapainoa keikkahommille, sekä suuri etuoikeus päästä näkemään läheltä kovien tanssijoiden ja näyttelijöiden tekemistä. Äänisuunnittelusta vastaa kuninkaallinen Sakari Kiiski, joka itsekin kitaristina ymmärtää hyvän päälle.

Jos sulle tarjoutuu mahis hypätä pulttiin, minkälaiseen tahansa, suosittelen tilaisuuteen tarttumista. Paitsi hauskaa, se on erittäin opettavaista jo ihan sen takia, että illasta toiseen pitää tarjota tasalaatuista tavaraa. Lisäksi on ihan siistiä mennä samaan paikkaan keikalle joutumatta joka kerta roudaamaan ja säätämään.

Jos tykkäsit, pistä jakoon: Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Email this to someone
email
Ville Paappanen

Pop/jazz -pedagogi, joka myös keikkailee ahkerasti sekä freelance-muusikkona että Jean S. -yhtyeen kitaristina.