Minor Swing Phrases and Patterns

Uskon että melkein jokainen kitaristi on jossain vaiheessa elämäänsä törmännyt mustalaismuusikko Django Reinhardtin nimeen. Jos hän on kuitenkin sinulle uusi, suosittelen lämpimästi että tutustut tähän gypsy jazz-musiikin valloittavaan kantaisään. Mustalaisjazz ja tyylilajin edustajat ovat niin suuri ja monimuotoinen kokonaisuus etten yritä tässä kirjoituksessa koostaa asiasta kattavaa tietopakettia, vaan käyn läpi yhdeksän tekemääni gypsy jazz -tyylistä soolokitara-esimerkkiä.

Gypsy jazz antaa vahvuutta ja asennetta soittamiseen ja haastaa venyttämään omia rajoja uusiin suuntiin.

Harjoitusalustana toimii Django Reinhardtin ja Stéphane Grappellin yhteissävellyksen Minor Swingin sointukierto. Tästä vuonna 1937 ensikertaa äänitetystä kappaleesta on muodostunut yksi tyylilajin ehdoton tunnusmerkki. Se soitetaan melko varmasti jokaisissa gypsy jazz-jameissa ja artistit tuntuvat tekevän siitä alituisesti versioita levyilleen. Kappaleessa on useimmiten unisonossa tai stemmoissa soitettu yhteisintro ja outro, mutta säkeistöt on jätetty täysin vapaiksi kulloisen solistin improvisaatiolle. Sävellyksellisesti yksinkertainen kappale jaksaa hämmästyttävällä tavalla innostaa soittajia ja kuulijoita aina vain uudestaan. Ehkäpä siihen on syynä myös meille suomalaisillekkin tuttu ja toimiva sointukierto.
(Am / – / Dm / – / E7 / – / Am / – / Dm / – / Am / – / E7 / – / Am / E7 /)

Merkittävä tekijä mustalaisjazz-saundin aikaan saamiseksi on tietenkin erityisen suunnittelun omaava Selmer/Maccaferri-tyylinen kitara, mutta vieläkin tärkeämpänä voitaisiin pitää soittotyyliä, varsinkin oikean käden soittotekniikkaa. Mandoliinin ja arabialaisperäisen oudin soittotyyliä muistuttavasti gypsy jazz-kitaran soitossa käytetään paljon ”rest stroke”-plektratekniikkaa ja sisäänpäin taipuvaa ranne-asentoa. Aloittelijalle asennonhaku saattaa aiheuttaa kipua ja pahimmillaan rasitusvammoja liian jyrkän ranteen kulman ja voimakkaan harjoittelun takia. Parhaimmillaan tekniikka voi kuitenkin antaa soittimesta voimakkaamman ja artikuloivamman äänen.

Olen tehnyt yhdeksän esimerkkiä, jotka noudattavat pääasiallisesti gypsy jazz-kielen tapoja. Poikkeuksena ehkä yhdeksäs esimerkki, jossa halusin mennä reilusti ulos totutusta. Myöskin toinen esimerkki on hieman poikkeuksellinen. Yhtenä videon tekemisen syinä oli, että pyrkisin saamaan jokaiseen esimerkkiin jonkin pienen henkilökohtaisen oivalluksen astumalla hieman perusfraasien ulkopuolelle. Kerron näistä tapauskohtaisesti alla. Mukaan on liitetty harjoittelun avuksi nuotit/tabulatuurit ja videon taustaraita.

Ex.1: Esimerkki lähtee monesti käytetyllä kohotahti-idealla 12. nauhan kohdalta. Mukana seuraa puolisävelaskeleen venytys A-mollisoinnun duuriterssistä(!) eli c#-äänestä d-ääneen. Lopussa on harvemmin käytettyjä laajoja intervallihyppyjä.

Ex.2: Tämän esimerkin äänet ovat täysin otelauta-symmetriset, mutta silti lickki on mielestäni musikaalinen. Sävelet voidaan hakea esimerkiksi laajalti jazz-musiikissa käytetystä dominanttidimi-asteikosta (e, f, g, g#, bb, b ,c#, d). Jazz-musiikissa fraseeraamme kahdeksasosa-nuotit useinmiten kolmimuunteisesti, mutta tässä esimerkissä nuotit tulevat tasajakoisesti, joka antaa mielestäni ylöspäin askeltavalle fraasille vielä alleviivaavamman tunteen.

Ex.3: Ensimmäinen tahti liikkuu pääosin Am6/9-soinnun maailmassa. Toiseen tahtiin lisäsin hieman ”ulossoittoa” D-molliin siirtymisen jännitteeksi. Eli B -ja Bb-sointuarpeggiot. 3. ja 4. tahti taas on täytetty Dmmaj7(6/9)-sointuarpeggioilla. 5. ja 6. tahti vastaavasti Ammaj7(6/9) arpeggioilla.

Ex.4: 2. tahdissa on F dim7 -ja G#dim7-arpeggiot, jotka tekevät pohjalla olevasta E7-soinnusta E7b9-soinnun. Tämä idea on yksi gypsy jazzin peruskivistä, ja se kannattaa ottaa käyttöön. 5. tahdissa otettu sointuote tekee E7-soinnusta E7#5#9 soinnun. Ote on hyödyllinen monissa tilanteissa.

Ex.5: Django soitti paljon nopeita melodialinjoja yhdellä kielellä ja kahdella tai yhdellä sormella. Tämä hänen käsivammansa edesauttama soittotekniikka on varsin hyödyllinen nopeissa ja täsmällisissä fraaseissa. 5. esimerkissä käytän vähän samantyyppistä siirtymistä vasemman käden 1. ja 2. sormilla.

Ex.6: Tässä yhdistelen gypsy jazzille ominaisia elementtejä kuten kromaattiset kulut (esim. fraasin neljä ensimmäistä ääntä), arpeggiot (esim. toinen tahti), puolen sävelaskeleen venytys (esim. viidennen tahdin loppuosa), enclosure (4. tahdin kaksi viimeisintä ääntä ja 5. tahdin ensimmäinen ääni).

Ex.7: Ensimmäisen tahdin äänet tulevat E7b9-soinnun äänistä. Ensimmäisen tahdin viimeinen ääni ja toisen tahdin kaksi ensimmäistä ääntä tulevat D#dim7-sointuajatuksesta, joka ei kuuluu kappaleen sointuharmoniaan, mutta kuljettaa eteenpäin. Toisen tahdin puolesta välistä lähtee keskittymisen arvoinen pieni idea. Eli Bb-soinnun arpeggio E7-soinnun päälle (usein käytety tritonus-substituutio), jonka olen soittanut gypsy picking-tekniikalla eli kaikki neljä ääntä eri kielillä plektaralla lattiaan päin vaikka äänet kulkevat kattoon päin (!).

Ex.8: Ensimmäisessä tahdissa on käytetty hyvin suosittua ”enclosure”-tekniikkaa, jonka soitin alternate-plektaratekniikalla, alas-ylös-alas-ylös. Toisessa tahdissa soitin ulos luomaan taas jännitettä D-molliin siirryttäessä. 3. ja 4. tahdeissa on pohjalla Dm6 arpeggio.

Ex.9: Tässä viimeissä esimerkissä halusin kokeilla jotain mikä on täysin ulkona perinteisestä gypsy jazz-kielestä. Useat soinnut ovat hyvin voimakkaan kuuloisia harmonisesti ja näin ollen niiden käyttö perinteisen gypsy jazzin soitossa vaatii harkintaa, mutta niitä tutkimalla saattaa löytyä uusia ideoita eri yhteyksiin.

Vaikka gypsy jazz ei olisikaan suosikkimusiikkiasi tai tavoitteena repertuaarilistallasi, kitaransoittajana suosittelen tähän tyylilajiin tutustumista. Gypsy jazz antaa vahvuutta ja asennetta soittamiseen ja haastaa venyttämään omia rajoja uusiin suuntiin.

Jos tykkäsit, pistä jakoon: Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Email this to someone
email
Mikko Karhula

Kitaristi ja kitaransoitonopettaja.